Maija lähti perjantaina jo puolen päivän tienoilla kohti Porkkalaa, mukanaan kolme kipparia. Illalla seurueeseen liittyi vielä yksi sukeltaja. Illan pimennettyä Porkkalaan saapui myös Deko, jossa oli liuta innokkaita sukeltajia mukanaan.

Lauantai-aamuna saatiin Maijaan täydennystä 7 sukeltajan verran, joten kyydissä oli yhteensä 11 sukeltajaa. Tuuli oli yltymässä, mutta suuntasimme Stora Träskön suojaan. Linjatauluhylyllä oli yllättävän rauhallinen meri, joten jäimme sinne passiin ja pudotettiin sukeltajat poijun viereen.

Poiju oli kesän meriarkeologisen leirin aikaansaannoksia. Se johti Linjatauluhylyn 8-10 metrin syvyydessä olevalle osalle. Tästä osasta lähti erillinen opasköysi hylyn syvemmille osille, päätyen kallionseinämään 16 metrin syvyydessä. Siitä pudottautumalla näki hylyn syvemmän osuuden (max 25 m syvyys). Vesi oli kirkasta ja ensi kertaa näin hylyn kokonaisuudessaan. Valitettavasti en huomannut aiemmin kurkata pintaa kohti, mutta 5 metrin dekosyvyydestä näki pinnan aallot selkeästi.

Päivän toinen sukellus tehtiin Tynnyrihylylle, jossa oli poijut paikallaan. Deko ajoi Stora Träskön lahteen seuraksemme. Siellä kippari mittasi 6.5 m sechisyvyydeksi, ihan kelpo näkyvyys sielläkin! Viimeisen parin sukelluksen aikana tuulen suunta oli kääntynyt sen verran, että ankkuri ei enää pitänyt ja koettiin jännittäviä hetkiä, kun piti saada sukeltajat pois vedestä ja samalla olla ajautumatta karille.

Päivävieraiden poistuttua saapui vielä yksi vieraileva kokki ja yksi sukeltaja, koska 5.11.2022 sattui olemaan Diver’s Night. Eri puolilla Porkkalanniemeä oli sukeltajia eri seuroista: Arctic Divers, CNNd, H2O, Kupla, Nousu ja Syvyys Helsinki, luultavasti muistakin seuroista. Yösukellus tehtiin Vetokankaalla, jonne oli autolla helppo yhteys Porkkala Marinista. Vaikka satamassa Maija keikkui jo kovasti aallokossa, niin vajaan kilometrin päässä Vetokankaalla oli aivan tyyntä ja tuuletonta. Kirkas vesi houkutteli biodyykille ja meduusojen lisäksi bongattiin ainakin silo- ja särmäneuloja, ahvenia, kivinilkkoja, kolmipiikkejä, sirokatkarapuja sekä hietatokkoja. Yösukelluksen jälkeen saunominen Maijassa sekä pihvi-illallinen olivat kuin kirsikka kakun päällä.

Sunnuntai oli yhtä lonkeronharmaa kuin edellisinä päivinä ja tuuli oli sen verran kovaa, että paluumatka Herttoniemeen tehtiin sisäväyliä eikä pysähdytty sukeltamaan.