Edellisenä iltana saimme maasähkön omasta takaa, kun testasimme samalla ilmavoimilta hankitun agregaatin. Aeg agregaattihan säksätti mukavasti ja tuotti muun muassa eiliseen päivitykseen tarvittavan sähkön.
Tiistaiaamu oli jälleen aurinkoinen, mutta hieman tuulinen. 
Hannu ja Irene kävivät aamujaloittelulla Ormskärissä, jonka jälkeen taas lähdettiin merelle, toivoa täynnä. Kohteena oli Park Victory, tuo isojen rahtilaivojen hylkyjen kruunaamaton kuningas. 
Kohteella on onneksi kunnollinen kiinnityspoiju, eikä matka linnuntietä Utöseen ole kuin mailin verran. Hiemanhan aallokko keinutti Maijaa poijussakin. 
Sukellus Parkille oli jälleen erinomainen hyvän näkyvyyden ja kiinnostavan kohteen ansiosta. Panu vei myös kohteeseen perälipun, joka sieltä näytti puuttuvan.
Kaikkien käytyä sukeltamassa oli lounasaika, joka alunperin oli tarkoituksena nauttia poijussa killuen. Tämä kävi muutaman mielestä hieman epämiellyttäväksi, kun kattilat ei meinanneet pysyä liedellä. Siitäpä sitten palattiin Ormskärin rantaan syömään. Seuraava sukellus oli tarkoituksen tehdä hylyt.netin kohteseen 2067, johon loppujen lopuksi lähdössä oli vain yksi pari, joista toinen ei päässyt veteen eteen tulleiden teknisten haasteiden vuoksi. Niinpä varmana kohteena olevaan hylkyyn lähti yksi kuvaaja dokumentoimaan hylkyä. Jotain hyötyäkin tästäkin sukelluksesta saattoi olla, eli ainakin todisteet siitä ettei kyseisissä koordinaateissa ole ainakaan hylkyä.
Toinen pari kävi samalla snorklaamassa Ormskärin rantavesillä ja löysi ainakin enemmän elämää kuin kuvitteelisen hylyn sijasta näkyneet kuolleet kalat.
Tästäpä heräsi päätös siirtyä yöksi aina Borstöhän asti, että aamulla päästäisiin Ladogalle sukeltamaan. Tämäkin edellyttäen että kelit ovat edes jotakuinkin suotuisat. Tätä näpyttelen tässä matkalla Borstöön, joten tarina jatkunee huomenna.